Suomi on mukana siinä eurooppalaisessa porukassa, joka painaa nyt jarrua Venäjän paluulle Venetsian biennaaliin.
Kiista roihahti kunnolla vasta viime päivinä, kun EU:n suunnalta alettiin puhua jopa rahoituksen jäädyttämisestä, jos Venäjän osallistuminen vuoden 2026 näyttelyyn toteutuu nykyisellä tavalla. Tässä kohtaa kyse ei enää ole vain taiteesta tai näyttelypaikoista. Kyse on siitä, millaisen viestin Eurooppa haluaa lähettää sodan keskellä.
Kulttuuripäätös, joka muuttui poliittiseksi heti
Venetsian biennaalin johto on puolustanut ratkaisuaan puheella dialogista ja avoimuudesta. Se ei ole juuri rauhoittanut ketään. Useat eurooppalaiset ministerit ja mepit ovat arvostelleet päätöstä, ja paine on kasvanut nopeasti muutamassa päivässä. Euroopan komission viesti oli poikkeuksellisen suora:
“We strongly condemn the decision by the Fondazione Biennale to allow Russia to re-open its national pavilion.”
Kun tuollainen lause tulee Brysselistä, tunnelma on aika selvä.
Samaan aikaan arki menee ihan toista rytmiä
Hollannissa ihmiset viettävät aikaa paljon kevyiden pelien, urheilupelien ja nopeiden selainjuttujen parissa, vähän rennosti, vähän tavan vuoksi. Suomessa taas sama yleisö seuraa usein uutisia, urheilua ja viihdettä rinnakkain.
Nimi kuten Reetta Hurske voi nousta päivän aikana vastaan samassa virrassa kuin tulospalvelu, peliuutinen tai kulttuurikiista. Ehkä se onkin tämän ajan oudoin piirre: iso politiikka ja ihan tavallinen ruutuarjen viihde elävät koko ajan vierekkäin.