Suomi on pieni maa monessa mielessä. Viisi ja puoli miljoonaa asukasta, pitkät välimatkat ja kapea kotimarkkina. Silti suomalaiset startupyritykset ovat toistuvasti nousseet maailman kartalle tavalla, joka ei selity pelkästään onnella tai sattumalla.
Rovio, Supercell, Wolt ja Oura ovat kaikki kasvaneet Suomesta globaaleiksi. Kysymys kuuluu, mikä tässä ekosysteemissä toimii, ja miksi se toimii juuri täällä.
Pienuus pakottaa kansainvälisyyteen
Suomalaisen startupin suurin rakenteellinen ero moneen muuhun maahan verrattuna on se, että kotimarkkinaan ei voi tuudittautua. Ruotsissa, Saksassa tai Ranskassa yritys voi rakentaa merkittävän liiketoiminnan oman maan sisälle ennen kuin kansainvälistyminen tulee ajankohtaiseksi. Suomessa tämä ei ole mahdollista lähes millään toimialalla.
Tämä pakko on samalla etu. Suomalaiset perustajat joutuvat ajattelemaan kansainvälisesti jo alusta lähtien. Tuote suunnitellaan englanniksi, myyntistrategia rakennetaan ulkomaisille markkinoille, ja ensimmäiset pilottiasiakkaat haetaan usein Keski-Euroopasta tai Pohjois-Amerikasta. Tämä kiihdyttää kasvua tavalla, jota suuremman kotimarkkinan yritysten ei tarvitse tehdä yhtä aikaisin.
Slush-tapahtuma on tästä ajattelutavasta hyvä esimerkki. Alun perin pienen piirin tapaamisesta kasvanut globaali startup-tapahtuma tuo Helsinkiin vuosittain tuhansia sijoittajia, perustajia ja toimittajia eri puolilta maailmaa. Tapahtuman menestys kertoo siitä, että suomalaiset ovat ymmärtäneet verkostoitumisen ja näkyvyyden arvon kansainvälisessä kilpailussa.
Venture capital löysi Suomen, mutta matka on kesken
Riskipääomasijoittaminen on kehittynyt Suomessa merkittävästi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Aiemmin suomalaiset startupperustajat joutuivat hakemaan kasvurahoitusta lähes poikkeuksetta ulkomailta, etenkin Yhdysvalloista ja Iso-Britanniasta. Tämä on edelleen totta suurimmissa kierroksissa, mutta kotimaiset VC-rahastot ovat vahvistuneet.
TonyBet edustaa sitä kansainvälisesti suuntautunutta yrittäjyyttä, jossa suomalaisella osaamisella rakennetaan liiketoimintaa globaalit markkinat mielessä. Tällainen ajattelutapa on yhteinen monelle suomalaiselle kasvuyritykselle, jotka etsivät paikkaansa kansainvälisessä kilpailussa.
Suomen valtion rooli riskipääomamarkkinoilla on poikkeuksellisen suuri. Business Finland ja Tesi ovat molemmat merkittäviä toimijoita, jotka ovat mahdollistaneet monen lupaavan yrityksen kasvun vaiheessa, jossa puhtaasti kaupalliset sijoittajat eivät vielä ole kiinnostuneita. Tämä julkinen tuki on tasapainottanut markkinoita, mutta se on myös herättänyt kysymyksiä siitä, luoko se aitoa kilpailua vai suojelee joitain yrityksiä liian kauan markkinoiden todellisuudelta.
Kiihdyttämöt rakentavat seuraavaa sukupolvea
Startup-kiihdyttämöt ovat tulleet jäädäkseen osaksi suomalaista ekosysteemiä. Aalto-yliopiston yhteydessä toimiva Startup Sauna on yksi Pohjoismaiden tunnetuimmista, ja se on kouluttanut satoja perustajia ohjelmansa läpi. Kiihdyttämöiden arvo on enemmän kuin pelkkä rahoitus tai työtila.
Verkosto on se asia, mitä kiihdyttämö parhaimmillaan tarjoaa. Mentorit, jotka ovat itse rakentaneet yrityksiä ja epäonnistuneet ja yrittäneet uudelleen, pystyvät antamaan neuvoja, joita ei löydy mistään kirjasta. Kontaktit potentiaalisiin asiakkaisiin, yhteistyökumppaneihin ja sijoittajiin lyhentävät matkaa merkittävästi verrattuna siihen, että perustaja yrittäisi rakentaa samat verkostot yksin.
Kiihdyttämöt ovat myös muuttuneet erikoistuneemmiksi. Varhaisten generalistiohjelmien rinnalle on tullut toimialakohtaisia kiihdyttämöitä, jotka keskittyvät esimerkiksi terveysteknologiaan, puhtaaseen energiaan tai B2B-ohjelmistoihin. Tämä erikoistuminen parantaa ohjelmien laatua, koska mentorit ja kontaktit ovat relevantteja juuri kyseiselle toimialalle.
Kulttuuri on sekä vahvuus että este
Suomalainen yrityskulttuuri on monessa suhteessa erinomainen pohja startupeille. Koulutustaso on korkea, insinööriosaaminen on maailmanluokkaa ja rehellisyys liiketoiminnassa on normi, ei poikkeus. Nämä ovat aitoja kilpailuetuja.
Samaan aikaan suomalaiseen kulttuuriin liittyy piirteitä, jotka vaikeuttavat startupkasvua. Varovaisuus, haluttomuus kehua omaa osaamistaan ja epäonnistumisen stigma ovat edelleen läsnä. Yhdysvaltalaisessa startup-kulttuurissa epäonnistuminen on oppimiskokemus ja lähes vaatimus ennen menestystä. Suomessa se kantaa edelleen ylimääräistä painolastia, vaikka asenne on muuttunut selvästi viimeisen vuosikymmenen aikana.
Toinen haaste on myynti. Teknistä osaamista riittää, mutta aggressiivinen myynti ja oman tuotteen markkinointi tuntuvat monelle suomalaiselle perustajalle epämukavalta. Tämä on konkreettinen este kansainvälisessä kilpailussa, jossa tuotteen laatu yksin ei riitä, jos sitä ei osata myydä oikeille ihmisille oikeaan aikaan.
Mitä suomalainen startup-ekosysteemi tarvitsee seuraavaksi
Ekosysteemi on kasvanut, mutta kasvu ei ole tasaista. Varhaisen vaiheen rahoitusta on saatavilla kohtuullisesti, mutta myöhemmän vaiheen kasvurahoituksessa Suomi on edelleen riippuvainen ulkomaisista sijoittajista. Tämä tarkoittaa, että parhaat suomalaiset kasvuyritykset siirtyvät usein ulkomaille, lähinnä Lontooseen tai Tukholmaan, kun ne tarvitsevat isompia kierroksia.
Ratkaisuna tähän on puhuttu kotimaisista institutionaalisista sijoittajista, kuten eläkerahastoista, jotka voisivat allokoidaan suuremman osan varoistaan kotimaisiin kasvuyrityksiin. Tämä on käyty keskustelu monessa muussakin pienessä maassa, eikä siihen ole yksinkertaista vastausta.
Suomen startup-ekosysteemin vahvuudet ovat aidot ja kansainvälisesti tunnustetut. Heikkoudet ovat tiedossa ja niihin puututaan. Seuraavan vuosikymmenen kysymys on, pystyykö ekosysteemi tuottamaan säännöllisesti maailmanluokan yrityksiä yhden tai kahden poikkeuksen sijaan. Vastauksen rakentaminen on jo käynnissä.